Kulunut vuosi nykyisessä työssäni antaisi aihetta moneenkin kirjoitukseen. Asiaa voisi lähestyä vaikkapa siitä, miten jokainen rakentaa itse oman toimenkuvansa, tai vaikka puhtaasti teknisestä näkökulmasta. Niiden aika tulkoon kuitenkin myöhemmin, sillä nyt kerron uskalluksesta.
Yrityksen aloittaessa some-valloituksensa, puhutaan ensimmäisenä osaamisesta. Osataanko käyttää välineitä, osataanko kirjoittaa kivaa tekstiä, osataanko vastata oikein, jos joku kysyy jotain? Sen jälkeen mietitään resursseja: kuka ehtii, entä jos ei ehdi? Meillä esimerkiksi ravintola -toimialalla sosiaalisen median läsnäolo on tullut palettiin kaiken muun työn päälle ja ajatus somesta tuntuu stressaavalta. Päälliköillä on kädet täynnä töitä ja vielä pitäisi olla somessakin. Todellisuudessa suurin osa toimipaikoista käyttää pelkkää Facebookia ja sen ylläpitoon riittää hyvin vartti päivässä. Lue vaikka Johanna Hurmerinnan artikkeli aiheesta.
Tekniset ongelmat voidaan kuitenkin selvittää kysymällä ja kouluttautumalla. Aikapula voidaan selättää sopimalla yhteiset pelisäännöt siitä, kuka tekee ja mitä. Jos yksi hoitaa sisällön, riittää muiden työksi sen jakaminen. Itse olen mielelläni se, jolta voi kysyä ja jonka tulisi hahmottaa se, mitä kullanarvoista sisältöä kentällä on ja kuka sen tallentaa. Samalla markkinointitiimimme tehtävä on tuottaa valmista materiaalia ja antaa muille vapautta päättää, mihin sen käyttää. Tämä vaatii meiltä kaikilta vielä opettelua, prosessien hiomista ja ennen kaikkea uskallusta.
Niin, uskallus. Sitä en pysty kenellekään opettamaan tai näyttämään. Uskallus tehdä ja toimia, onnistua ja epäonnistua tulee kokemuksen kautta. Kun yrityksen edustaja uskaltaa heittäytyä asiakkaidensa armoille verkossa, on tuloksena luontevaa ihmisen näköistä sisältöä ilman jäykkää markkinointikieltä. Tästä uskalluksesta tämäkin teksti syntyi. Päätin uskaltaa kirjoittaa oman näkemykseni ja mielipiteeni ja jakaa sen maailmalle.
Ole ihminen, älä korporaatio!
Kun ihminen uskaltaa olla itsensä näköinen viestinnässään, on viestintä luontainen osa muuta elämää. Silloin se ei enää tunnu tehtävältä, se ei ole ajanvaraus kalenterissa, vaan merkki siitä, että olen tässä, teitä varten. Kun uskallat olla itsesi näköinen, saat myös anteeksi, jos ja kun jossain vaiheessa mokaat. Olenkin nyt pyrkinyt toistamaan kaikille sparrattaville: Ole ihminen, älä korporaatio.
On ollut hienoa nähdä miten tämän syksyn aikana yrityksessämme on herätty somen käyttöön. Vielä vuosi sitten puhuttiin siitä että meidän pitää yrityksenä olla sosiaalisessa mediassa. Nyt meistä on tulossa ME. Me olemme siellä yksilöinä ja sitä kautta muodostamme mielikuvan yrityksestämme. Moni on uskaltautunut tulla kysymään neuvoa, ottanut härkää sarvista ja hypännyt mukaan. Moni on tulossa, kunhan vain ensiaskeleilla on joku pitämässä kädestä kiinni, että uskaltaa lähteä omin voimin matkaan. On jännä nähdä, missä olemme vuoden päästä ja mihin yli 100 toimipaikkaa ihmisineen lopulta pystyy, jos kaikki uskaltavat lähteä mukaan.
Palataan siihen siis myöhemmin, nyt kaikki alkaa uskalluksesta.
