Tyttäreni tiedusteli koulutehtävään liittyen, mitä oikein teen työkseni. Sen enempää Osuuskauppa kuin digimarkkinointikaan ei tuntunut avautuvan 8-vuotiaalle neidille, joten asiaa piti lähteä pureskelemaan hieman tarkemmin.

Tähän asti yleinen luulo työnkuvastani oli ollut, että “iskä tekee Prisman mainoksia”. Suurta hämmennystä ja kiinnostusta aiheutti pari viikkoa sitten tilanne, jossa tytär yllätti minut koodailemasta Robin-aiheista kampanjasivustoa, missä ei ollut ainoatakaan Prisma-kolmiota. Muutenkaan en mielelläni esiinny kenenkään silmissä mainostajana, en edes lapseni, joten tässä aukeni oiva tilaisuus oikaista muutama väärä olettamus.

B2C -markkinoinnin sijaan aloin lähestyä pientä kysyjää trendikkäämmällä H2H-tyylillä. Kerroin, että iskällä on lähes 2000 työkaveria, jotka tekevät päivittäin erilaisia jänniä juttuja. Näitä asioita sitten kerään, kuvaan ja hieman värittelen, jonka jälkeen kerron ne kivoina tarinoina koko maailmalle. Ja kun ihmiset sitten lukevat näitä tarinoita, he oppivat tuntemaan meidän työntekijät ja työt. Kun olemme ihmisten mielestä tuttuja ja turvallisia, he käyvät meidän kaupoissa ja ravintoloissa ja pyytävät kavereitaankin käymään. Näistä käynneistä voin kirjoitella lisää tarinoita.

Koska kerrottavaa on niin kovin paljon ja tarinoita pitää kirjoitella moniin paikkoihin, olen opettanut työkavereita kirjoittamaan itse omia tarinoitaan. Onhan helpompaa vaikka lainata kirjastosta kirja, kuin joka kerta kirjoittaa se itse. Mitä paremmin kaikki oppivat kertomaan itse itsestään, sitä enemmän minulle jää sitten aikaa vaikka suunnitella kivoja Robin-kilpailuja. Tai paistaa lettuja. Se on tärkeää.

Tyttäreni aikoo isona sisustajaksi. Vertasinkin työtäni siihen, kuinka sisustaja taikoo asunnosta sellaisen, että kuka tahansa haluaisi asua siinä. Tai, kuten somistaja tekee Sokoksen jouluikkunasta tänäkin vuonna sellaisen, ettei sen ääreltä malta lähteä sisälle lämmittelemään. Samanlaista työtä minäkin teen, mutta netissä. (Todellisuudessa 8-vuotias kyllä tietää, mikä on Facebook) Siitä jouluikkunastakin kerron kaikille, jotta mahdollisimman moni sen näkisi.

Tylsähkö mainosmies muuttui lapsen silmissä vähemmän tylsäksi. Kirjoitimme vihkoon, että iskä on Someistaja. En tiedä, avautuiko opettajalle, mutta se voisi näyttää hauskalta käyntikortissa.

*Tämä teksti on Katleenan antama kotiläksy osana Keskimaan sisältömarkkinointikoulutusta.